Yrityskulttuuri
Yrityskulttuuri – kilpailuvaltti vai kehityksen jarru?
Yrityskulttuuri on organisaation DNA – se näkyy arvoissa, toimintatavoissa ja siinä, miten ihmiset kokevat työnsä ja työyhteisönsä. Hyvä yrityskulttuuri houkuttelee osaajia, sitouttaa henkilöstöä ja tukee liiketoiminnan tavoitteita. Huono kulttuuri puolestaan rapauttaa työhyvinvointia ja pahimmillaan heikentää yrityksen menestystä.
Tänä päivänä yrityskulttuuri on enemmän kuin juhlapuheissa toistettu missiolause. Se on konkreettisia tekoja, arjen käytäntöjä ja johdon sekä henkilöstön välistä vuoropuhelua. Kulttuuri näkyy siinä, millä tavoin yrityksissä johdetaan, millaisia päätöksiä tehdään ja kuinka työntekijät kokevat tulevansa kuulluiksi ja arvostetuiksi.
Koronapandemia, etätyön yleistyminen ja työntekijöiden kasvaneet odotukset ovat haastaneet yrityksiä pohtimaan, millainen kulttuuri tukee parhaiten sekä työntekijöiden hyvinvointia että yrityksen tuloksellisuutta. Olemme nähneet esimerkkejä yrityksistä, jotka ovat onnistuneet rakentamaan joustavan ja osallistavan kulttuurin, mutta myös tapauksia, joissa etätyö on rapauttanut yhteisöllisyyden tunnetta.
Yrityksillä on edelleen paljon parannettavaa. Vaikka monessa organisaatiossa puhutaan avoimuudesta, inklusiivisuudesta ja työntekijälähtöisyydestä, käytännöt eivät aina vastaa puheita. Liian moni yritys tyytyy kulttuurin kehittämisessä pelkkiin pinnallisiin toimenpiteisiin, kuten arvolistausten päivittämiseen, ilman että ne oikeasti näkyvät arjen työssä.
Toisaalta on myös yrityksiä, joissa puhalletaan aidosti yhteen hiileen. Näissä organisaatioissa työntekijöiden ääntä kuunnellaan, päätöksentekoon osallistetaan ja johtaminen perustuu luottamukseen. Tällaiset yritykset eivät ainoastaan houkuttele ja pidä kiinni osaajistaan, vaan myös menestyvät paremmin.
Yrityskulttuuria ei voida muuttaa hetkessä, mutta sen kehittäminen on jatkuva prosessi, joka vaatii aitoa sitoutumista. Nyt on aika arvioida, onko yrityskulttuurimme kilpailuvaltti vai kehityksen jarru – ja tehdä tarvittavat muutokset sen vahvistamiseksi.
Petri Charpentier
