Rekrytointi
Rekrytointi on jäänyt ajastaan jälkeen
Kirjoittaja: Saana Rossi
Saana Rossi
Kuva: Jesse Terho
Perinteinen rekrytointi nojaa vahvasti menneeseen. Se keskittyy liikaa siihen, mitä on jo tehty – aiempaan koulutukseen, menneeseen kokemukseen, entisiin rooleihin ja saavutettuihin tuloksiin. Näiden kautta on turvallista ja loogista palkata sitä, minkä henkilö jo osaa – todennettua historiaa. Tiedetään, mitä saadaan. Olen itse toiminut näin suuren osan urastani, ja tulokset ovat olleet hyviä. Miksi siis muuttamaan jotain, mikä toimii?
Mutta juuri tässä piilee sudenkuoppa. Rekrytoimalla
samaa kuin ennenkin saadaan, rumpujen pärinää, samaa
kuin aina ennenkin. Organisaatioiden menestys ei perustu
yksin siihen, että palkataan samankaltaisia henkilöitä, taitoja
ja osaamisia kuin aina aikaisemminkin. Innovaatio, kasvu
ja kilpailukyky eivät synny toistamalla eilistä, vaan kyvystä
nähdä uutta ja erilaista.
Epävarmuuden aika vetää sykkyrälle
Epävarmoina aikoina yritykset käpertyvät mukavuusalueelleen.
Ja miksi eivät? Tuttuja kaavoja on helppo toistaa ja samalla ne tarjoavat hallinnantunteen. Valmiit ja moneen kertaan
testatut ja hyväksi todetut rekrytointikriteerit houkuttelevat.
Mutta samalla kun yritys käpertyy, sen mahdollisuus kasvaa ja
mennä eteenpäin kutistuu.
Rekrytointi ei ole vain reaktiivista nykyhetkeen vastaamista.
Sen pitää myös olla visioivaa ja tulevaisuuteen katsovaa.
Jos etsitään jatkuvasti vain sitä, mikä on jo turvalliseksi
todettua, jäädään helposti polkemaan paikoilleen. Kun halutaan
kurkottaa eteenpäin, on uskallettava astua tuntemattomaan.
Katse tulevaisuuteen, ei peruutuspeiliin
Katsomalla pelkkää ehdokkaan menneisyyttä, suljemme pois
valtavasti mahdollisuuksia. Osaamisen lisäksi katse kannattaakin
kääntää yhä enemmän myös potentiaaliin ja vahvuuksiin
– siihen, missä henkilö on luontaisesti vahvimmillaan, missä
hänen sisäinen potentiaalinsa on, missä asioissa ja tilanteissa
hän loistaa ja kukoistaa, mikä häntä motivoi ja miten hän voi
tulevaisuudessa kehittyä.
Ai miksi? Useat tutkimukset, esimerkiksi Miglianicon et al.
tutkimus Strength Use in the Workplace (2020) osoittavat, että
vahvuusperusteisuus on paras mahdollisuus kasvuun, kehittymiseen
ja erinomaisuuteen. Vahvuudet eivät siis ole vain pelkkää
kivaa puhetta tai nousemassa oleva HR-trendi – ne ovat todellinen
strateginen voima, johon nykytyöelämässä kiinnitetään
hämmentävän vähän huomiota.
Rohkeus puuttuu –
ja juuri sitä tarvitaan
Rekrytointia dominoi pelko. Pelkäämme virherekrytointeja,
pelkäämme koeaikapurkuja, pelkäämme, että joku ei vastaa
odotuksiamme. Tämä pelko kahlitsee meidät turvallisuuden
illuusioon,
mutta turvallisuus on harvoin tienviitta kasvulle.
Potentiaalin ja vahvuuksien tunnistaminen vaatii uudenlaista
ihmiskäsitystä, työkaluja ja rohkeutta katsoa pidemmälle.
Psykometriset testit, vahvuuspohjaiset haastattelut, simulaatiot
ja käyttäytymisen mallinnukset tarjoavat konkreettisia
keinoja löytää ja ymmärtää ehdokkaan luontaisia vahvuuksia ja potentiaalia. Mutta tärkein muutos ei tapahdu työkaluilla
– se tapahtuu organisaatioiden asenteissa ja halussa kehittää
vahvuusosaamistaan.
Keskeneräisyys ei ole uhka,
se on mahdollisuus
Rekrytointi ei ole pelkkää avoimen tehtävän täyttämistä.
Jokainen palkkauspäätös on strateginen valinta siitä, millaiseksi
organisaatio haluaa kehittyä ja millaisen tulevaisuuden
se haluaa itselleen rakentaa. Keskeneräisyys on
mahdollisuus – kunhan uskallamme tarttua siihen. Rohkeus
nähdä yksilön vahvuudet voi johtaa sekä yksilön että organisaation
menestykseen. Silloin kaikki voittavat.
Jos haluat olla muuttuvassa työelämässä askeleen
edellä, haastaa vanhoja tottumuksia ja oppia miten vahvuus-
ja potentiaaliperusteinen johtaminen voi uudistaa
organisaatiosi, tule mukaan kevään positiivisen HR:n koulutusohjelmaan.
Uusi työelämä odottaa – oletko valmis astumaan
mukaan?
Saana Rossi
puhuja
kirjailija
positiivisen HR:n kouluttaja
